Leaf 40 kWh ja 20 000 km kokemukset

Sain Leafini käyttöön 26. päivänä helmikuuta 2018 ja nyt sen mittariin on kertynyt reilut 20 000 kilometriä. Millainen tämä noin kymmenen kuukauden mittainen kokemus on ollut?

Leafit pikalaturilla Porvoon K-Supermarketin pihalla

Päivittäiskäytössä Leaf on toiminut erinomaisen moitteettomasti. Latausten toimivuudessakaan ei ole ollut valittamisen sijaa, jos nyt ei pikalatauksen hidastumista pitkillä matkoilla, niin kutsuttua #rapidgate'a, lasketa. Tästä olen kirjoittanut esimerkiksi heinäkuun road tripin myötä.

Auton suorituskyky on ollut hyvinkin riittävä ja olen saanut nähdä monet yllättyneet hymyt koeajajien kasvoilla polkimen polkaisun jälkeen. Vaikka Leafin kiihtyvyys 0-100 km/h on sekin melko sähäkkä 7,9 sekuntia, niin erityisen ripeästi sujuu 0-50 km/h osuus, vain 2,8 sekunnissa. Sähköautolla kiihtyvyydestä voi myös nauttia huolettomammin kuin polttomoottorilla, jolla ilmoitettuun maksimikiihtyvyyteen pääseminen edellyttää moottorin rankaisua korkeilla kierrosluvuilla.

Leaf on ollut myös erinomaisen tilava auto omiin tarpeisiini. Kun koeistuin uuden Leafin ennen sen tilaamista lokakuussa 2017, yksi tärkeä ominaisuus oli se, että myös takapenkillä voi istua ryhdikkäästi ja jalkatilaa on riittävästi kuskin pituudesta riippumatta. Jotkut ovat valittaneet Leafin etupenkkien ominaisuuksista, mutta minulle ne ovat riittävän hyvät, kuten olivat edellisenkin, vuosimallin 2016 Leafini penkit. Eivät ne missään tapauksessa parhaat mahdolliset ole, mutta todistetusti tarpeeksi mukavat pitkilläkin matkoilla. Myös auton äänieristys on hyvällä tasolla sekä takaluukku on syvä ja tilava.

Huonoja puolia #rapidgate'n lisäksi toki löytyy. A-pilari on massiivisen kokoinen ja siihen todella kestää tottua siten, että tietyissä tilanteissa päätä pitää muistaa liikuttaa sen varmistamiseksi, ettei jalankulkijoita varmasti jää katveeseen. Toivottavasti pilarista on kuitenkin jotain hyötyä mahdollista lähikontaktia hirvieläimen kanssa otettaessa. Myös tuulilasinpesunesteen vähäisyyden varoitusvalon puute on erikoinen ja ehdottoman moitittava asia. Itse pesunestesäiliö on onneksi osoittautunut riittoisaksi, mikä on tullut tarpeeseen.

Leafini on 3 vuoden leasingsopimuksella, joten näillä näkymin ainakin 2 vuotta vielä viihdyn sen kanssa. Pääsen tammikuussa testaamaan uutta Hyundai Kona Electriciä, johon mm. Sähköautoileva motoristi on jo ehtinyt hyvin tutustumaan. Vertailun vuoksi, uuden Leafin saa tätä kirjoittaessani alkaen 35 500 eurolla hankintatuen kanssa. Konan saisi vastaavasti 40 990 eurolla, eli noin 5 500 euroa enemmän joutuisi köyhtymään.

Molempien autojen hinnat alkaen -mallit (Leaf: Acenta ja Kona: Comfort) ovat nekin varsin kattavasti varusteltuja ja sisältävät muun muassa suosikkivarusteeni adaptiivisen vakionopeudensäätimen ja automaattisen hätäjarrutuksen. Sekä myös lämpöpumpun, joka pienentää auton sähkönkulutusta kylmissä olosuhteissa.

Akun suuri koko ja sen tuoma selvästi suurempi kantama on Konan kirkkain etu, kuten myös suuremman pikalataustehon tuki ja Leafia pienempi sähkönkulutus. Samalla on kuitenkin muistettava, että Kona on huomattavasti pienempi auto. Tilojen puolesta vertailukelpoisempi täyssähköauto Leafin kanssa onkin Kia e-Niro, mutta sen hinnoista Suomessa ei vielä ole tietoa.

Kenelle uusi Leaf sitten parhaiten sopii?


Jos valtaosa arkiajoista hoituu Leafin täydellä akulla, eli kesällä karkeasti 240 km ja pk-seudun talvipakkasilla n. 180 km, niin Leaf on varsin mainio valinta. Mikäli tätä pidemmälle ei ihan joka viikonloppu tule lähdettyä ja silloinkin perille pääsee yhdellä pikalatauksella, niin #rapidgate ei taatusti tule olemaan merkittävä ongelma. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pk-seudulta lähdettäessä ainakin Pori-Jyväskylä-Imatra akselin sisälle mahtuvat mökkimatkat sujuvat helposti kelillä kuin kelillä, jos vain kohteesta löytyy autolle tavallinen ulkopistorasia latausta varten. Jos #rapidgate joskus kovimmilla kesähelteillä iskeekin, niin tulee muistaa, että yleensä se tarkoittaa 10-15 minuutin lisäystä pikalatausaikaan, muuta vaikutusta matkantekoon ei ole.

Tottakai Hyundai Konalla tai Kia e-Nirolla matka voisi mennä ilman välilatausta, mutta itseltään kannattaa kysyä, paljonko haluat maksaa tästä mukavuudesta. 5 500 euroa on lopulta aika paljon rahaa siitä, että vaikkapa kaksikymmentä kertaa vuodessa joudut pitämään puolen tunnin pikalataustauon. Kolmelle vuodelle jaettuna tuntipalkaksi tulisi reilut 180 euroa. Lähes aina pikalatauksen ajan saa kyllä helposti kulumaan vaikkapa sähköposteihin vastatessa tai ruokaostoksilla mökkiä varten. Tästä on kiittäminen erityisesti K-ryhmän ja Lidlin päätöstä lähteä tarjoamaan pikalatausta kauppojensa yhteydessä.

Lopuksi mainittakoon, että oli valintasi mikä sähköauto hyvänsä, niin arkiajoja varten sinulla on syytä olla latauspiste joko kotona tai töissä. Leaf kyllä kestää melko hyvin pakkasta, joten se ei ainakaan pk-seudulla tuota isompia ongelmia, jos auto seisoo pihalla ilman latausmahdollisuutta, kuten itselläni. Toki talvikantama paranee jonkin verran, jos pääset lähtemään liikkeelle plussan puolella olevasta hallista. Sen puuttuessa, auton esilämmitys auttaa asiassa merkittävästi ja sähköauton tapauksessa lämmitys ja lataus hoituvat yhdellä samalla sähköjohdolla. Nissanin etähallintasovelluksen luotettavuudessa on edelleenkin parantamisen varaa, mutta lähes aina sillä olen saanut auton esilämmityksen kytkettyä päälle, jolloin auton ikkunat ovat sulat vartissa sekä sisätilat rattia ja penkkiä myöten lämpimät. Etäkäyttöä kaipaisi kaikkiin sähköautoihin, vaikka ne kylmänäkin lähtevät poikkeuksetta mainiosti liikkeelle ja lämpeävät nopeasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nissan Leaf 40 kWh ja kolmen vuoden & 60 000 km kokemukset

Kuluvatko tiet enemmän sähköautojen vuoksi?

Kaksivuotias Nissan Leaf 40 kWh