Sähköautuus

Lähdin vaimoni kanssa perinteiseen joulunviettoon kotiseudulleni, Etelä-Pohjanmaan Lappajärvelle. Alla meillä oli sähköauto Volkswagen ID.4 1st (77 kWh). Pakkasta oli reissun aikana kohtalaisesti, joten pääsin koettamaan ID.4:n kykyjä talven matka-autona. Nurmijärvi - Lappajärvi (365 km) Lähtötilanne. Arvattu ajokantama 293 km, lämpötila -10 ºC ja varaustaso täydet 100 %. Lähdimme Nurmijärveltä matkaan täydellä akulla, lämpömittarin näyttäessä tasan -10 astetta ja auton arvioidessa toimintamatkaksi 293 kilometriä. Suunnitelma oli ladata yhden kerran Virroilla, Kitusen Kievarin uudella suurteholaturilla. Sitä ennen pysähdyimme kodin lähellä kirjastossa sekä Hämeenlinnassa Tiiriön ABC:llä pikaisen wc-tauon ajan ilman latausta. Nämä selittävät osaltaan pienehköä keskinopeutta, mutta toisaalta valittu reittikin oli suhteellisen hidas lukuisine 60 km/h nopeusrajoituksineen. Menomatkan reitti ilman pysähdyksiä kirjastossa ja Tiiriön ABC:llä. Matka oli helppo ja yllätyksetön. Hämeenlinnasta s

Otsikon lausahdus lienee monelle sähköautoilijalle tuttu. Tavallisesti sen sanoo kiireinen polttomoottoriautoilija, joka on lukenut netistä koeajon jostain sähköautosta. Menneinä vuosina artikkelin sisältö oli yleensä se, että testiin oli valittu edullisimman pään sähköauto pienellä akulla ja yritetty ajaa sillä pitkää matkaa. Tarkoitushakuista tai ei, testin lopputuloksen olisi voinut kuka tahansa kokenut sähköautoilija kertoa jo ennalta. Viime aikoina olemme kuitenkin saaneet lukea myös isoakkuisista pitkän matkan sähköautoista. Erityisesti asiassa on kunnostautunut Kauppalehti. Tosin, vaikka tämän jutun  testin oikeellisuutta en epäile, on jutussa aika erikoinen olettama: Että olisi jollain tavalla ihmeellistä, kun 500 kilometrin WLTP-ajokantaman autolla ei pääsekään 350 kilometriä moottoritietä. Ymmärtäisin olettaman, mikäli Kauppalehdessä ihmeteltäisiin toistuvasti myös sitä, miksi polttomoottoriauton 6 litran ilmoitettu kulutus onkin moottoritiellä 9 litraa satasella. Koska samas

Sähköautojen yleistyessä puhutaan usein latausverkoston riittävyydestä. Suuren roolin varsinkin kotimaan matkailussa saavat maanteiden suurteholaturit - ja hyvästä syystä, sillä ne ovat korvaamaton osa sähköautoilun sujuvuutta. Usein kuitenkin jää mainitsematta se tosiasia, että valtaosa sähköautojen latauksista tapahtuu pienehköllä teholla yksityisissä kiinteistöissä. Voidaankin sanoa, että suurinta osaa sähköautoilijoiden käyttämästä latausverkostosta ei ole merkattu julkisiin latauskarttoihin. Ja kun pohditaan lomasesonkien mahdollisia latausruuhkia, on pidettävä mielessä, että suuri osa sähköautoilijoista pääsee lomakohteeseensa ilman välilatausta, kuten tästä kyselystä voi tulkita. Osa sujuvaa lomareissua on myös mahdollisuus lähteä paluumatkalle täydellä akulla. Tämä hoituu yleensä helposti, jos kohteena on sähköistetty mökki tai muu erillistalo. Asuinrakennusten lisäksi on olemassa harvoin mainittu kohde, jossa sähköauton lataus onnistuu: Leirintäalueet. Olen tätä kirjoittaessa

Sähköautojen yleistymisestä puhuttaessa muistetaan lähes aina korostaa niiden korkeampaa hankintahintaa. Ja kyllähän täyssähköauto onkin keskimäärin vastaavaa polttomoottoriautoa kalliimpi. Näin ollen, jos auto ostetaan vain pihaan koristeeksi, voi hintavertailun päättää tähän. Mutta mikäli autolla on tarkoitus ajaakin, muuttuu tilanne ja vertailukohta käyttövoimien välillä. Mitä enemmän autolla ajetaan, sitä todennäköisemmin täyssähköauto on edullisin vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa kerron yhden esimerkin, miten näin voi käydä. Lähtötiedot Omassa kahden aikuisen perheessäni pidetään yhtä autoa, jolle kilometrejä tulee vuosittain noin 25 000. Tämä toimikoon laskelman pohjana. Aiemmin lukema oli pienempi, mutta täyssähköautolla ajaminen on luonut aivan uudenlaisen himon kotimaanmatkailuun. Onpa sitä Norjassa ja Ruotsissakin tullut käytyä, ja koronapandemian laannuttua menen varmasti uudelleen. Leaf 40 kWh:lla Norjassa Senjan saarella Fjordgård -nimisessä kylässä heinäkuussa 2019 Sivuhu

Kolme vuotta on mennyt täyssähköisen Nissan Leaf 40 kWh:n ratissa. Kilometrejä on kertynyt reilut 60 000 ja on aika käydä läpi, miten matka on sujunut. Kulutus Leafin keskikulutus vuoden ympäri on ollut 16,5 kWh/100 km, auton ilmoittamana. Tähän kun lisätään lataushäviöt ja esilämmityksen käyttämä energia, lienee keskikulutus verkosta eli "talon seinästä" mitattuna noin 20 kWh/100 km. Talvella kulutus on paukkupakkaspäivinä lyhyessä ajossa autonkin ilmoittamana yli 20 kWh/100 km, mutta tämä on täysin odotettua, sillä kylmän auton lämmittäminen nopeasti vie energiaa. Pienempään kulutukseen voisi päästä esimerkiksi lämmitysjärjestelmän putket eristämällä tai ahkerammin ilmastoinnin manuaalisäätöjä hyödyntämällä. Kesällä taas 14 kWh/100 km on ihan tavallinen kulutuslukema taajamapyörittelyssä, kuten olen aiemmin blogissani kirjoittanut . Akun kunto Akun kunto oli vuosi sitten 95,63 % ja uumoilin tuolloin akun kunnon luontaisen laskun hidastumista. Tämä ei yllätyksekseni toteut