Sähköautoilu on myös purjehtimista
Lähes kaikki sähköiset ajoni ovat tähän mennessä tapahtuneet ensimmäisen sukupolven Nissan Leafilla, joka ei tunnetusti ole mikään aerodynaaminen ihme, ilmanvastuskertoimen (cd) ollessa 0,29 (lähde: Wikipedia). Tämä kerroin on esimerkiksi Teslan Model S:n kohdalla vaivaiset 0,24 ja samaan lukemaan pääsee myös Hyundai Ioniq.
Ilmanvastuskerroin ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä se pitää kertoa auton koko otsapinta-alalla, eli siis sillä pinta-alalla, minkä auton siluetti muodostaa suoraan edestä katsottuna. Tästä voidaan laskea se vaikuttava ilmamassa, mikä auton pitää liikkuessaan syrjäyttää, ja se onkin sähköautoilla merkittävin tekijä maantienopeuksien kulutukseen. Osin juuri tästä johtuen Hyundai Ioniq liikkuu ennätyksellisen pienellä energialla. Ioniq onkin Model S:ään verrattuna varsin kapea auto, ja Leafiin sekä Zoeen verrattuna matala. Toki myös lukuisat muut tekijät vaikuttavat kulutukseen, kuten mm. auton paino, moottoreiden ja tehoelektroniikan hyötysuhde, ilmastoinnin energiatehokkuus sekä renkaiden vierintävastus.
Leafin kohdalla ilmanvastuskerroin ei itsessään nyt järisyttävän huono ole, mutta siinä on suoraan sanottuna kummallisen suuri otsapinta-ala. Olen melko pitkä, 188 cm, ja siltikin mielestäni Leafissa on huomattavan korkea katto. Ottaen vielä huomioon, että siinä istutaan melko korkealla, katon ja kaljun väliin jää turhankin ruhtinaallisesti tilaa. Paljon matalammassa Hyundai Ioniqissa myös istutaan matalalla, mikä toisaalta jakaa mielipiteitä.
Samaan kastiin Leafin kanssa pääsee myös Renault Zoe (cd 0,27), joka on Leafia hieman aerodynaamisempi, mutta silti korkeutensa vuoksi otsapinta-alaltaan suurehko. Zoen maantienopeuksien korkeahkoa kulutusta on ihmetelty moneen otteeseen, koska kyseessä on kuitenkin varsin kompakti auto. Ilmanvastusta ja otsapinta-alaa tarkastellessa pääasiallinen syy on kuitenkin päivänselvä.
Pitkän johdannon jälkeen on palattava takaisin otsikkoon, eli miten sähköauto ja purjehtiminen liittyvät toisiinsa. En harrasta purjehtimista, mutta tiedän siitä sen verran, että olennaista on seurata tarkalla silmällä tuulen nopeutta ja suuntaa. Kun alla on sähköauto maantienopeuksissa, sama sääntö on hyvä omaksua. Ei ole tavatonta päästä reippaassa myötätuulessa yli neljänneksen pidemmälle kuin takaisinpäin vastatuuleen ajettaessa. Toinen tekijä on rankkasade, minkä huomattavan vaikutuksen olen myös itse todennut Leafin reaaliaikaista kulutusta seuraten.
Tarkkoja laskelmia tai edes nyrkkisääntöjä minulla ei valitettavasti ole, mutta asia on hyvä tiedostaa, sillä sen vaikutuksesta ei juuri puhuta. Ehkä tärkein sääntö kuitenkin on lähteä aina liikkeelle riittävällä turvamarginaalilla. Asiassa auttaa ratkaisevasti myös kokemus omasta autosta eri olosuhteissa. Toivon, että sähköautojen yleistyessä myös energiankulutuksen vaihtelevuudesta puhuttaisiin avoimesti. Raskaasti pettynyt sähköautoilija on nopeasti entinen sähköautoilija.
Turhaa huolta lieventääkseni sanottakoon lopuksi, että olosuhteista riippumatta, nopeutta vähentämällä pääsee kyllä aina perille. Kiirettä ei siis kannata olla sähköautolla pidempiä matkoja ajaessa. Mitään tämän ihmeellisempää et tarvitse, jos vain reitin latausverkosto on suurin piirtein kunnossa. Luonnollisesti kaupunkiajossa sähköauton ilmanvastusta ei tarvitse miettiä. Sen sijaan voit nauttia kulutuksen pienentymisestä, toisin kuin polttomoottorin kanssa.
Ilmanvastuskerroin ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä se pitää kertoa auton koko otsapinta-alalla, eli siis sillä pinta-alalla, minkä auton siluetti muodostaa suoraan edestä katsottuna. Tästä voidaan laskea se vaikuttava ilmamassa, mikä auton pitää liikkuessaan syrjäyttää, ja se onkin sähköautoilla merkittävin tekijä maantienopeuksien kulutukseen. Osin juuri tästä johtuen Hyundai Ioniq liikkuu ennätyksellisen pienellä energialla. Ioniq onkin Model S:ään verrattuna varsin kapea auto, ja Leafiin sekä Zoeen verrattuna matala. Toki myös lukuisat muut tekijät vaikuttavat kulutukseen, kuten mm. auton paino, moottoreiden ja tehoelektroniikan hyötysuhde, ilmastoinnin energiatehokkuus sekä renkaiden vierintävastus.
Leafin kohdalla ilmanvastuskerroin ei itsessään nyt järisyttävän huono ole, mutta siinä on suoraan sanottuna kummallisen suuri otsapinta-ala. Olen melko pitkä, 188 cm, ja siltikin mielestäni Leafissa on huomattavan korkea katto. Ottaen vielä huomioon, että siinä istutaan melko korkealla, katon ja kaljun väliin jää turhankin ruhtinaallisesti tilaa. Paljon matalammassa Hyundai Ioniqissa myös istutaan matalalla, mikä toisaalta jakaa mielipiteitä.
Samaan kastiin Leafin kanssa pääsee myös Renault Zoe (cd 0,27), joka on Leafia hieman aerodynaamisempi, mutta silti korkeutensa vuoksi otsapinta-alaltaan suurehko. Zoen maantienopeuksien korkeahkoa kulutusta on ihmetelty moneen otteeseen, koska kyseessä on kuitenkin varsin kompakti auto. Ilmanvastusta ja otsapinta-alaa tarkastellessa pääasiallinen syy on kuitenkin päivänselvä.
 |
| Leaf, Ioniq ja Zoe. Reunimmaisten sähkönkulutus maantienopeuksissa on suurehko. Samoin myös vastatuulen vaikutus kulutukseen korostuu. |
Pitkän johdannon jälkeen on palattava takaisin otsikkoon, eli miten sähköauto ja purjehtiminen liittyvät toisiinsa. En harrasta purjehtimista, mutta tiedän siitä sen verran, että olennaista on seurata tarkalla silmällä tuulen nopeutta ja suuntaa. Kun alla on sähköauto maantienopeuksissa, sama sääntö on hyvä omaksua. Ei ole tavatonta päästä reippaassa myötätuulessa yli neljänneksen pidemmälle kuin takaisinpäin vastatuuleen ajettaessa. Toinen tekijä on rankkasade, minkä huomattavan vaikutuksen olen myös itse todennut Leafin reaaliaikaista kulutusta seuraten.
Tarkkoja laskelmia tai edes nyrkkisääntöjä minulla ei valitettavasti ole, mutta asia on hyvä tiedostaa, sillä sen vaikutuksesta ei juuri puhuta. Ehkä tärkein sääntö kuitenkin on lähteä aina liikkeelle riittävällä turvamarginaalilla. Asiassa auttaa ratkaisevasti myös kokemus omasta autosta eri olosuhteissa. Toivon, että sähköautojen yleistyessä myös energiankulutuksen vaihtelevuudesta puhuttaisiin avoimesti. Raskaasti pettynyt sähköautoilija on nopeasti entinen sähköautoilija.
Turhaa huolta lieventääkseni sanottakoon lopuksi, että olosuhteista riippumatta, nopeutta vähentämällä pääsee kyllä aina perille. Kiirettä ei siis kannata olla sähköautolla pidempiä matkoja ajaessa. Mitään tämän ihmeellisempää et tarvitse, jos vain reitin latausverkosto on suurin piirtein kunnossa. Luonnollisesti kaupunkiajossa sähköauton ilmanvastusta ei tarvitse miettiä. Sen sijaan voit nauttia kulutuksen pienentymisestä, toisin kuin polttomoottorin kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti