Ensituntumat uudesta Leafista vanhaan verrattuna
Maanantai 26.2.2018 jäi mieleen ikimuistoisena päivänä. Silloin astelin töiden jälkeen Herttoniemen autotalo Aritaan ja otin vastaan uuden Nissan Leafin. Varustetasona lanseerausmalli 2.ZERO ja värinä metallinmusta. Tunnelma oli juhlaisa ja kaikki sujui sekä Aritan että Nissanin puolelta mallikkaasti. Sain myöhemmin kuulla, että auto oli ensimmäinen Suomessa asiakkaalle luovutettu uusi Leaf. Hieno juttu!
Minulla on vielä hetken aikaa myös edellinen, 2016 vuosimallin Leaf pihassa, joten vertailua uuden ja vanhan välillä on helppo tehdä. Kokonaisuutta ajatellen Leaf on parantunut lähes joka osa-alueella. Muutamia parannuksia tähänastisen kokemuksen perusteella:
+ Sisätilat ovat suuremmat ja niissä on huomattavasti enemmän laadukkuuden tuntua
+ Myös takaluukun tavaratila on kasvanut merkittävästi
+ Ratti on urheilullisempi ja tuntumaltaan mainio
+ Täytenä vastakohtana Teslan Model 3:lle, nappeja on yllin kyllin sekä ratissa että sen molemmilla puolilla kojelaudassa. Napit ovat myös muotoiltu siten, että ajan kanssa niitä oppii käyttämään näppituntumalla, ilman katseen irrottamista tiestä.
+ Ratinlämmitin ei enää korvenna käsiä vaan pitää ratin miellyttävän lämpöisenä
+ Ajettavuus on mielestäni parempi, askeleen sporttisempaan suuntaan
+ Ja kiihtyvyys. Ai että. Toki tiedän, mihin Teslat pystyvät, mutta en usko kenenkään normaaliajossa tarvitsevan uutta Leafia yhtään enempää kiihtyvyyttä. Lisäksi etuvetoisella autolla pito loppuu kuivallakin asfaltilla usein kesken.
+ Luistonesto reagoi mielestäni aavistuksen nopeammin.
+ Tuulilasinpesuneste lentää huomattavasti paremmin koko lasille
+ Kosketusnäytön toimintoja pystyy nyt hallitsemaan myös kahden vieressä olevan nupin avulla. Nupista voi myös säätää äänenvoimakkuutta, joka on aiemman Leafin painikkeisiin verrattuna selvä parannus. Pieni asia, mutta päivittäisessä käytössä yllättävän merkittävä muutos.
+ Reaaliaikainen lataustehon näyttö
+ Adaptiivinen vakionopeudensäädin toimii kuin unelma
+ Automaattiset turvaominaisuudet ovat todella kattavat. Risteävän liikenteen (ja jalankulkijoiden) tunnistus on asia, mikä mielestäni pitäisi olla vakiona kaikissa autoissa. Kokeile niin tiedät, miksi.
Nämä siis parannuksena edelliseen Leafiin. On myös lukuisia ominaisuuksia, jotka ovat pysyneet ennallaan. Mutta mikään ei ole täydellistä, joten myös huonoja puolia löytyy:
- Takaluukun kiinni laitto. Paiskausvoima vaatii opettelua, että luukku menee kerralla kiinni, mutta ei kuitenkaan rämähdä liian rajusti. Vanhassa Leafissa tämä oli helpompaa.
- Mikään kokeilemani automaattipesu ei pese takalasia kunnolla. Sama ongelma oli osittain myös vanhassa Leafissa, mutta lievempänä.
- Latausjohdon lukitustapa ei ole enää valittavissa, vaan se on aina lukossa. Johdon lukitus ei myöskään avaudu samalla, kun auton ovet avataan. Lukituksen voi siis avata vain kojelaudasta ja avaimen napista, jolla myös latausluukku aukeaa.
- Aurinkolasien koteloa taustapeilin yläpuolella jäin kaipaamaan
- Kyynärnoja on selkeästi huonompi
- Latausteho alkaa laskea jo noin 60 % jälkeen, kun 30 kWh Leafissa teho pysyi korkealla n. 80 % asti.
Niinkin pieni asia, kuin Propilotin pois ja päälle kytkentä yhdestä napista, on tervetullut ominaisuus. Kaistamerkintöjen ollessa selkeät, tämä järjestelmä toimii mainiosti ja jopa paremmin, kuin Hyundai Ioniqissa ja Volkswagen e-Golfissa. On silti mukavaa, että yhdellä napilla sen saa pois milloin vain, mutta siten, että adaptiivinen vakionopeudensäädin pysyy päällä.
Kulutus- ja rangetestejä tulen tekemään vielä lukuisia. En ole halunnut vielä mitään kovin kattavaa tehdä, sillä autolla tulee ajaa jonkin verran, jotta akku on varmasti asettunut. Näin äkkiseltään arvioisin, että 200 km on täysin mahdollinen saavuttaa, mutta ei kovin lujaa ja kylmällä kelillä ajaessa. Aion pääsiäisenä ajaa Vuokattiin eli noin 600 km matkan ja tulen tekemään siitä tarkan blogikirjoituksen. Kyseessä on ensimmäinen pidempi reissu uudella Leafilla, joten odotan sitä innolla!
Minulla on vielä hetken aikaa myös edellinen, 2016 vuosimallin Leaf pihassa, joten vertailua uuden ja vanhan välillä on helppo tehdä. Kokonaisuutta ajatellen Leaf on parantunut lähes joka osa-alueella. Muutamia parannuksia tähänastisen kokemuksen perusteella:
+ Sisätilat ovat suuremmat ja niissä on huomattavasti enemmän laadukkuuden tuntua
+ Myös takaluukun tavaratila on kasvanut merkittävästi
+ Ratti on urheilullisempi ja tuntumaltaan mainio
+ Täytenä vastakohtana Teslan Model 3:lle, nappeja on yllin kyllin sekä ratissa että sen molemmilla puolilla kojelaudassa. Napit ovat myös muotoiltu siten, että ajan kanssa niitä oppii käyttämään näppituntumalla, ilman katseen irrottamista tiestä.
+ Ratinlämmitin ei enää korvenna käsiä vaan pitää ratin miellyttävän lämpöisenä
+ Ajettavuus on mielestäni parempi, askeleen sporttisempaan suuntaan
+ Ja kiihtyvyys. Ai että. Toki tiedän, mihin Teslat pystyvät, mutta en usko kenenkään normaaliajossa tarvitsevan uutta Leafia yhtään enempää kiihtyvyyttä. Lisäksi etuvetoisella autolla pito loppuu kuivallakin asfaltilla usein kesken.
+ Luistonesto reagoi mielestäni aavistuksen nopeammin.
+ Tuulilasinpesuneste lentää huomattavasti paremmin koko lasille
+ Kosketusnäytön toimintoja pystyy nyt hallitsemaan myös kahden vieressä olevan nupin avulla. Nupista voi myös säätää äänenvoimakkuutta, joka on aiemman Leafin painikkeisiin verrattuna selvä parannus. Pieni asia, mutta päivittäisessä käytössä yllättävän merkittävä muutos.
+ Reaaliaikainen lataustehon näyttö
+ Adaptiivinen vakionopeudensäädin toimii kuin unelma
+ Automaattiset turvaominaisuudet ovat todella kattavat. Risteävän liikenteen (ja jalankulkijoiden) tunnistus on asia, mikä mielestäni pitäisi olla vakiona kaikissa autoissa. Kokeile niin tiedät, miksi.
Nämä siis parannuksena edelliseen Leafiin. On myös lukuisia ominaisuuksia, jotka ovat pysyneet ennallaan. Mutta mikään ei ole täydellistä, joten myös huonoja puolia löytyy:
- Takaluukun kiinni laitto. Paiskausvoima vaatii opettelua, että luukku menee kerralla kiinni, mutta ei kuitenkaan rämähdä liian rajusti. Vanhassa Leafissa tämä oli helpompaa.
- Mikään kokeilemani automaattipesu ei pese takalasia kunnolla. Sama ongelma oli osittain myös vanhassa Leafissa, mutta lievempänä.
- Latausjohdon lukitustapa ei ole enää valittavissa, vaan se on aina lukossa. Johdon lukitus ei myöskään avaudu samalla, kun auton ovet avataan. Lukituksen voi siis avata vain kojelaudasta ja avaimen napista, jolla myös latausluukku aukeaa.
- Aurinkolasien koteloa taustapeilin yläpuolella jäin kaipaamaan
- Kyynärnoja on selkeästi huonompi
- Latausteho alkaa laskea jo noin 60 % jälkeen, kun 30 kWh Leafissa teho pysyi korkealla n. 80 % asti.
Niinkin pieni asia, kuin Propilotin pois ja päälle kytkentä yhdestä napista, on tervetullut ominaisuus. Kaistamerkintöjen ollessa selkeät, tämä järjestelmä toimii mainiosti ja jopa paremmin, kuin Hyundai Ioniqissa ja Volkswagen e-Golfissa. On silti mukavaa, että yhdellä napilla sen saa pois milloin vain, mutta siten, että adaptiivinen vakionopeudensäädin pysyy päällä.
Kulutus- ja rangetestejä tulen tekemään vielä lukuisia. En ole halunnut vielä mitään kovin kattavaa tehdä, sillä autolla tulee ajaa jonkin verran, jotta akku on varmasti asettunut. Näin äkkiseltään arvioisin, että 200 km on täysin mahdollinen saavuttaa, mutta ei kovin lujaa ja kylmällä kelillä ajaessa. Aion pääsiäisenä ajaa Vuokattiin eli noin 600 km matkan ja tulen tekemään siitä tarkan blogikirjoituksen. Kyseessä on ensimmäinen pidempi reissu uudella Leafilla, joten odotan sitä innolla!
Kommentit
Lähetä kommentti