Itä ja länsi -road trip (2/3)

Tein kahden ystäväni kanssa road tripin Nissan Leaf 40 kWh -täyssähköautolla. Ajankohta oli tiistaista 24.7. lauantaihin 28.7. eli neljä yötä ja viisi päivää. Kilometrejä kertyi yhteensä 2 200. Päätin jakaa reissukirjoituksen kolmeen osaan, sillä tarinaa riittää. Ensimmäinen osa löytyy tästä.

Tämä kirjoitus kertoo toisen päivän ajoista, jolloin matkustimme Lieksan Timitraniemestä Kolin kansallispuiston, Lapinlahden ja Kajaanin kautta Hossan kansallispuistoon. Kilometrejä tuli lopulta saman verran kuin ensimmäisenä päivänä, noin 560.

Keskiviikko 25.7.

Toisen päivän toteutunut ajoreitti.

Toisen päivän suunnitelmia mutkisti hieman se, että päätimmekin käydä samalla Kolin kansallispuistossa, kun alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Lieksasta suoraan Kajaaniin. On kyllä mainittava, että Timitraniemi ja Koli olivat molemmat todellakin käymisen arvoisia paikkoja, vaikka tietty helpoimmalla olisimme päässeet, jos olisimme majoittuneet Pielisenjärven länsipuolelle. Näillä seuduilla ei pikalatureita juurikaan ole, mikä hankaloitti reissua, mutta nopean uudelleensuunnittelun pohjalta lähdimme liikkeelle.

Timitraniemestä Kolin parkkipaikalle oli vain 85 km matka, mutta se sisältää melkoisen nousun, mikä näkyi kulutuksessa. Toki sitten takaisin alamäkeen mennessä osa tästä energiasta saatiin ladattua takaisin akkuun. Jälkiviisautena olisin voinut kysyä Kolin Sokos Hotelista, josko olisin saanut ladata autoa retkeilymme ajan. Ulkopistorasioita ja lämmitystolppia siellä näkyi olevan yllin kyllin.

Yhtä lailla, jatkoimme Kolilta matkaa kohti päivän ensimmäistä lataustaukoa ja samalla lounasta Nilsiällä, jonka Osuuspankin edessä oli normaalilatausta tarjolla. Matkaa oli Googlen mukaan 197 km, mutta auto näytti kokonaismatkaksi 195,3 km. Tämä on linjassa sen kanssa, että testien mukaan 17-tuumaisilla kesärenkailla auton matkamittari näyttää noin prosentin verran todellista pienempää lukemaa. Yhtä kaikki, Leaf selviytyi hienosti tästä matkasta, korkeuseroista huolimatta.

Perillä Nilsiässä päivän ensimmäisellä latauspisteellä. Ulkona oli kunnon helle, kuten mittarista näkyy.

Tarvitsimme Nilsiässä vain sen verran latausta, että pääsisimme pikalaturille Lapinlahteen, Matin ja Liisan asemalle, jonne oli noin 45 km matka. Söimme lounaan, kävimme kaupassa ja jatkoimme matkaa.

Lapinlahti, Matin ja Liisan asema. Matkamittariin tuli 45 km lisää.

Akun lämpötila oli noussut jo kaksi pykälää yli puolenvälin.

Auto oli seissyt suuren osan päivästä paahtavassa auringossa ja lisäksi ajaminen lämmittää akkuja. Näin ollen akun lämpötila oli jo noussut sen verran, että ensimmäinen pikalataus tapahtui merkittävästi rajoitetulla teholla.

Matin ja Liisan asema. Ensimmäinen pikalataus tapahtui 26,1 kW teholla.

Harmiksemme olimme jo syöneet lounaan, mutta sentään kahvi maistui tauon aikana. Siltikin olisi valehtelua sanoa muuta kuin, että olin pettynyt latausnopeuteen ja jouduimme odottelemaan autoa.

Latausteho sentään pysyi lähes samalla tasolla loppuun asti. Akun varaus nousi reilun tunnin session myötä 13 -> 91 % eli 78 prosenttiyksikköä.

Latauksen lopetettuani olin kiitollinen, että lataus oli ilmaista. Minuuttiveloituksella tämä sähköenergia olisi ollut hyvin hintavaa.

Akun lämpötila oli pikalatauksen myötä noussut jo punaisen rajamaille.

Jatkoimme matkaa Lapinlahdesta kohti Kajaania, jossa olisi päivän toinen ja samalla viimeinen pikalataus. Ajonopeus oli valtaosin 100 km/h mittarissa eli 95 km/h todellista. Matka pikalaturille ei ollut aivan suora, sillä heitin samalla toisen kavereistani erästä sukulaistaan tapaamaan.

Ravintola Anorak, Kajaani. Mäkinen tie ja 100 km/h nopeus nostivat kulutusta. Matkaa kertyi reilut 114 kilometriä ja akkua kului 52 %.

Ravintola Anorakin edessä oleva pikalaturi oli ennakkotietojen mukaisesti hieman jumissa. Näytössä oli staattinen kuva ja napeissa valot, mutta niitä painelemalla ei tapahtunut aluksi mitään. Laturin kanssa aiemmin taistellut Sähköautoileva motoristi oli kuitenkin ystävällisesti kertonut omassa matkakirjoituksessaan, miten latauksen saa käynnistymään, ja sama kikka toimi myös minulla.

Valitettavasti, kuten osasin akun lämpötilan perusteella aavistaa, lataus oli tuskaisen hidasta:

Päivän toinen pikalataus Kajaanissa. Ulkona oli todellinen helle, kuten mittarista näkyy.

Hossan luontokeskukseen oli Kajaanista 205 km matkaa ja matka on melkoisesti ylämäkeä, joten joutuisimme lataamaan akun lähes täyteen. Onneksi tämä oli ennalta tiedossa ja lähdimmekin nauttimaan Kajaanin ennätyshelteistä sekä lopuksi kävimme kaupassa.

En älynnyt ottaa lähtötilanteesta kuvaa, mutta lähdimme matkaan akun ollessa 98 % täynnä. Tällä kertaa akku ei päässyt latauksessa niin kuumaksi, että moottorin tehoa olisi rajoitettu. Tai sitten pienitehoinen latauksen loppuvaihe oli antanut akulle aikaa jäähtyä.

Lähdin hieman turhan reippaalla kaasujalalla liikkeelle ja päätinkin ottaa reilun parinkymmenen minuutin pysähdyksen Suomussalmen Jalonniemi-talolla, jossa oli tarjolla 32 ampeerin Type 2 -laturi. Syy pysähdykselle oli se, että hieman huolestuin auton kulutuksesta. Pääsisimme kyllä perille, jos kulutus pysyisi ennallaan, mutta turvamarginaalia ei juuri jäisi. Parempi pelata varman päälle, sillä emme todellakaan haluaisi jäädä jumiin keskelle-ei-mitään.

Jalonniemi-talo, Suomussalmi. Kulutus pomppasi, mutta siitä on osin syyttäminen allekirjoittaneen oikeaa nilkkaa.

Suomussalmelta Hossan luontokeskukselle oli 100 km matka ja jatkoimme, kun akkua oli 57 %. 

Kävimme nopealla pysähdyksellä myös Piispajärven kyläkaupalla, jonka pihassa oli melkoinen määrä puusta veistettyjä taideteoksia. Sekä tietty reitin viimeinen latauspiste. Vajaan 10 minuutin ihmettelyn aikana akkuun latautui pari prosenttia lisää. Sainpa lisäksi taas merkattua yhden latauspisteen toimivaksi PlugShareen, täälläpäin kun niille ei liikaa käyttömerkintöjä kerry.

Lopulta perillä Hossan luontokeskuksessa akkua oli jäljellä 13 %, eli molemmat Kajaanin jälkeiset pysähdykset olisi voitu jättää väliin. Tällöin perillä olisi kuitenkin ollut vain 4 % varaus, mikä on omaan makuun liian rimaa hipova suoritus. Huolimatta siitäkin, että todistetusti Leafin akussa on reserviä vielä 0 % varaustason jälkeen.

Päivän lopulliset lukemat. Myös 10 000 km raja meni tässä autossa rikki.

Kulutus oli lopulta ihan kohtuullinen, ottaen huomioon monet 100 km/h mäkiset tienpätkät, paahtavan helteen sekä lukuisat pysähdykset, joiden jälkeen auto joutui aina viilentämään matkustamon uudelleen. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että kyydissä oli kolme aikuista miestä ja takakontin täydeltä retkeilyvarusteita.

Olin sopinut Hossan luontokeskuksen työntekijän kanssa latauksesta, jonka he ystävällisesti järjestivät. Pistorasia löytyi sieltä mistä pitikin ja sain jättää auton luvan kanssa luontokeskuksen eteen. En kuitenkaan tältä pohjalta halunnut merkata paikkaa PlugShareen, sillä kyseessä on todellakin erityisjärjestely. Luontokeskuksen kaveri oli nimittäin huolissaan, onko saapuessamme caravan-alueella vapaita pistorasioita ja tiedosti oman lataukseni tärkeyden, vaikka en asiaa painottanut. Viiden tähden asiakaspalvelukokemus siis jälleen, kuten edellisessäkin paikassa.

Jätin auton latautumaan ja lähdimme luontoon, jossa nukkuisimme tämän yön teltassa. Hossan kansallispuistolle annan lämpimän suosituksen. Jo heti luontokeskuksen vieressä olevan järven vesi oli puhtainta, mitä olen aikoihin nähnyt. Näihin kuviin päätän tarinan toisen osan. 

Tänne kelpasi pulahtaa aamu-uinnille.

Viimeinen, kolmas osa kattaa reissun loput kolme päivää ja tarina tiivistyy.