Itä ja länsi -road trip (3/3)

Tein kahden ystäväni kanssa road tripin Nissan Leaf 40 kWh -täyssähköautolla. Ajankohta oli tiistaista 24.7. lauantaihin 28.7. eli neljä yötä ja viisi päivää. Kilometrejä kertyi yhteensä 2 200. Päätin jakaa reissukirjoituksen kolmeen osaan, sillä tarinaa riittää. Ensimmäinen osa löytyy tästä. Toinen osa taas täältä.

Tämä kirjoitus kertoo kolmannen, neljännen ja viidennen päivän ajoista, jolloin matkustimme Hossan kansallispuistosta länsirannikolle ja lopulta takaisin pääkaupunkiseudulle.

Torstai 26.7.

Kolmannen päivän toteutunut reitti.

Hossan kirkkaat vedet jäivät ikuisesti mieleen. Aamupalan, uinnin ja muiden aamutoimien jälkeen kävelimme takaisini luontokeskukselle, jossa tapasin paikan työntekijän, joka oli järjestänyt mahdollisuuden lataukselle. Kiitin häntä vuolaasti ja, kuten ennakkoon sovimme, tästä latauksesta maksoin. Ladatulla sähköllä pääsisin noin 200 km ja hintaa sille tuli 5 euroa:

Kuitti lataussähköstä ja lounaasta.

Söimme lounaan ja joimme rauhassa jälkiruokakahvit luontokeskuksen kauniilla terassilla, josta näkyi hyvin läheiselle järvelle. Sitten oli aika lähteä kohti paikan ykkösnähtävyyttä, Julma-Ölkkyä. En varmuuden vuoksi ollut ladannut autoa yöllä kovin suurella virralla, mistä johtuen akku ei aivan täysi ollut, mutta 97 %:sti kuitenkin.

Tie Julma-Ölkky -kanjonijärvelle oli hyvin karua soratietä, jonka alussa oli vieläpä varoitus "ajaminen omalla vastuulla". Onneksi Leafissa on ihan riittävästi maavaraa (150 mm), jotta pohjakosketuksia ei tapahtunut. Mutta kulutusta tämä tie nosti, tasolle yli 18 kWh / 100 km. Onneksi kohde oli todellakin vaivan arvoinen.

Julma-Ölkky.

Juuri kun pääsimme takaisin autolle, alkoi sataa. Karua soratietä jatkui vielä hyvän matkaa, minkä jälkeen oli hiekkatietä pitkät pätkät. Lopulta pääsimme asvaltoidulle tielle. Ajoimme päivän ensimmäiselle latauspisteelle, joka oli Pudasjärven Osuuspankin pihassa.

Pudasjärven Osuuspankki. Julma-Ölkyn tien aiheuttama kulutuksen nousu näkyi selvästi. 144 km matkalla akkua kului 66 %.

Akun lämpötila oli Hossasta lähtiessä puolessavälissä ja Pudasjärvelle saapuessa se oli noussut yhdellä pykälällä.

Tästä alkoi päivän puuduttavin osuus. Koska emme alun perin lähteneet täydellä akulla ja Julma-Ölkyn tie nosti energiankulutuksen korkeaksi, saavuimme Pudasjärvelle huomattavasti suunniteltua pienemmällä akun varauksella. Lisähaasteen toi se tosiasia, että Hossan kansallispuiston ja Oulun välillä ei ole juurikaan latauspisteitä. Pudasjärven laturi oli myös maksimivirraltaan vain 16 A, tehokkaampia kun ei reitillä ollut tarjolla.

Seuraava pysähdyksemme olisi Oulun ABC Prisma Limingantullissa, jonne oli Pudasjärveltä matkaa 92 kilometriä. Näin ollen joutuisimme viettämään Pudasjärvellä aikaa pitkälle yli tunnin. Onneksi oli jo ruoka-aika ja sadekin loppui. Päätimme myös, että seuraava yöpyminen olisi Pyhäjoella, minkä varauksen hoidimme pysähdyksen aikana.

Peräänkuuluttaisin tässä kunnollisia latauspisteitä Oulun ja Kuusamon väliselle valtatielle 20. Tilanne sähköautoilun suhteen on tällä hetkellä se, että talvella Oulusta Rukalle ei käytännössä matkusteta muulla kuin Teslalla (ja isompiakkuisella Hyundai Konalla, kunhan se tulee myyntiin). Tämä on monelle aito ja konkreettinen este sähköauton hankinnalle.

Lähdimme lopulta liikkeelle 46 % varaustasolla, jonka saavuttamiseen kului 1,5 tuntia. Tarkoitus oli ajaa säästellen Ouluun, sillä ennemmin istuisimme pidempään autossa kuin odottaisimme latausta. Pieni hypermailaus toimi hyvin, sillä 92 kilometrin ajon jälkeen akkua oli vielä 10 %.

Akkua kului 36 %. Googlen mukaan matkaa oli tasan 92 km. Varsin mainio suoritus Leafilta.

Vähemmän mainio oli latausteho, mutta onneksi emme siitäkään huolimatta joutuneet odottelemaan autoa.

Perillä ABC Prisma Limingantullissa akun lämpötila oli pysynyt ennallaan, eli yhden pykälän yli puolenvälin. Tämä haukkasi lataustehosta pois noin kolmanneksen. Onneksi se ei juuri haitannut, sillä kohteeseen oli 102 km ja akku ehtisi helposti latautua riittävästi pullojen palautuksen sekä kaupassa käymisen aikana. Saapuessamme autolle akkua oli ruhtinaalliset 61 %.

Oulussa pikalatauksen loppulukemat.

Päätin antaa kaverini ajaa, sillä säästelylle ei ollut mitään tarvetta. Reipas ajotyyli ja -nopeus nostivat kulutusta kyllä, mutta eivät aivan niin paljon kuin pelkäsin. Perille päästiin siis hyvällä marginaalilla.

Perillä Pyhäjoella ja päivän lopulliset lukemat. Oulusta matkaa tuli Googlen mukaan 102 km ja akkua kului 48 %. Reipas ajotyyli satasen tiellä näkyi.

Olimme varanneet Kielosaari campingista tavallisen mökin, josta löytyi hyväkuntoinen ulkopistorasia. Kolmannen päivän ajot olivat tässä, joten ei muuta kuin auto latautumaan ja saunaa kohti.

Saunarakennus oli erittäin autenttinen. Ja antoi todella tujakat löylyt.

Perjantai 27.7.

Neljännen päivän toteutunut reitti.

Heräsimme Pyhäjoelta ja akku oli ehtinyt helposti latautua täyteen. Lisäsin tämänkin paikan Plugshareen samoilla huomioilla kuin Lieksan Timitraniemen. Ladata siis saa, kunhan kysyy luvan.

Suunnitelmissa oli käydä ihailemassa Kalajoen hiekkasärkkiä, minkä jälkeen kävisimme kotiseudullani Lappajärvellä moikkaamassa vanhempiani sekä myös siskoni perhettä. Tästä jatkaisimme huvipuisto PowerParkiin (kartassa nimellä Magnum Theater), josta jatkaisimme Vaasaan Top Camping -leirintäalueelle. Ei kovin haastava reitti siis.

Ensimmäinen pysähdys oli Kalajoella, jossa akku oli vielä niin täynnä, että laitoin auton Type 2 -laturiin ottamaan pientä täydennystä. Saapuessamme Kalajoelle akkua oli 84 % eli 38 km ajo kulutti 16 % edestä varausta. Jatkoimme matkaa 93 % varaustasolla kohti vanhempieni kotia Lappajärvellä, jonne saavuimme akkumittarin näyttäessä 29 %. Matka ajettiin kokonaisuudessaan nopeusrajoitusten mukaisesti, sillä säästelyyn ei ollut mitään tarvetta. Toinen kyydissä olleista kavereista on myös kotoisin Lappajärveltä, joten hänkin kävi matkan varrella pikaisesti tervehtimässä äitiään. Tämä tieto lähinnä sitä varten, jos joku ihmettelee pienehköä keskinopeutta.

Lappajärvi, kotitalo. 178 km matka vei 80 % varausta, kun otetaan huomioon 9 % täydennys Kalajoella.

Lappajärvellä sain auton punaiseen voimavirtapistorasiaan nauttimaan 16 A latausvirtaa. Kyläilyn päätyttyä jatkoimme kohti PowerParkia 45 % varaustasolla. Matkaa kertyi 52 km ja perille saavuttiin 20 % varaustasolla.

Kuten vaikkapa PlugSharesta näkyy, näillä seuduilla ei juuri latauspisteitä ole. Paitsi poikkeuksena PowerParkin elokuvateatterin seinällä oleva yksinäinen CHAdeMO -pikalaturi. Ottaen huomioon vaihtoehtojen vähäisyyden, olimme käytännössä tämän laturin toimivuuden armoilla. Toki paikasta löytyi myös tavallisia pistorasioita hitaampaan lataukseen, josta varavaihtoehtona olisimme ladanneet sen verran, että pääsisimme perille Vaasaan, jonka lähin pikalaturi oli 75 km päässä.

PowerParkin pikalaturi kuitenkin oli vapaana ja toimi moitteetta, joten lataushuoli poistui heti. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tässä olisi hyvä paikka esimerkiksi kahdelle tavalliselle 3x32 A latauspisteelle. Niitä voisivat hyödyntää myös sellaiset vieraat, jotka viipyvät huvipuistossa pidempään, eikä pikalataukselle ole tarvetta.

Jätimme auton lataukseen ja lähdimme kokeilemaan kehuttua Junker -vuoristorataa. Sisäänpääsy oli ilmainen VR-mobiilin asiakaskorttia näyttämällä, minkä lisäksi ostimme kaksi kertalippua, 7 euroa kappale. On pakko todeta, että Junker oli todellakin maineensa veroinen ja heittämällä Suomen kovin vuoristorata, joka saa vahvan suositukseni. Särkänniemen Tornado ei ole mitään tähän verrattuna. Junkerin lisäksi kävimme Dragon Tower -vapaapudotuslaitteessa, joka on vastaava kuin Linnanmäen Kingi. Mainio elämys siis sekin.

Kun palasimme autolle, oli pikalaturi tehnyt tehtävänsä ja akkua oli ruhtinaalliset 81 %.

PowerPark, ennen lähtöä Vaasaan. Rapidgate ja akun noussut lämpötila näkyi jälleen, mutta tällä kertaa sillä ei ollut merkitystä.

Jatkoimme Vaasaan ja kaupan kautta Top Campingin leirintäalueelle. Unohdin melkein ottaa kuvan akun lämpötilasta, mutta maantielle päästyäni muistin asian.

Akun lämpötila pian PowerParkin pikalatauksen jälkeen. Lähellä punaista ollaan, mutta kaikki moottoriteho oli edelleen käytettävissä.

Perillä Vaasan Top Campingissa, päivän ajot suoritettuna.

Päivä ei lopulta ollut mikään haaste Leafille ja ajamisesta sai nauttia rajoituksetta. Ainoa stressitekijä olikin juuri PowerParkin seudun latausmahdollisuuksien vähäisyys, jos emme syystä tai toisesta olisi saaneet pikaladattua. Tämä kokemus vahvistaa sitä kuvaa, että latausinfrassa on vielä paljon tehtävää, erityisesti kaupunkien ulkopuolella. Harvassa on sellaiset bensa-asemat, joissa olisi vain yksi pumppu. Saman kahdennusperiaatteen sopisi tulevan myös pikalatureille.

Oli aika lähteä vielä kerran kohti saunomista ja grillausta, sekä nauttimaan meriveden tuoksusta Vaasan rannikolla.

Lauantai 28.7.

Viidennen päivän toteutunut reitti.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja oli aika lähteä takaisin etelään. En tällä kertaa voinut jättää autoa latautumaan olematta itse läsnä, joten saunomisen, grillauksen ja kaupungilla käymisten ajan auto ei ollut latauksessa. Siitä huolimatta pääsimme lähes täydellä akulla liikenteeseen.

Lähtiessä Vaasasta. Ulkolämpötila oli jo ennen puoltapäivää kunnon hellelukemissa. Akun lämpötila oli puolivälissä.

Kuten havaintohistoriasta voi katsoa, edessämme oli reipas vastatuuli. Tämä yhdistettynä allekirjoittaneen turhankin raskaaseen kaasujalkaan ja 100 km/h nopeusrajoitukseen, oli kulutus melko reippaissa lukemissa Jalasjärven Juustoportille saapuessamme.

Jalasjärven Juustoportti. Akkua kului 108 km matkalla hurjat 54 % eli tasan 2 km per prosentti.

Kuten osasin jo aavistaa, kuluttava ajo oli lämmittänyt akkua yhdellä pykälällä...

... mistä johtuen jo ensimmäisellä pikalatauksella lataustehosta oli hävinnyt neljännes.

Paikka on erinomaisen mukavaa vaihtelua ABC:ille. Jos kuitenkin S-ryhmä on sinun juttusi, niin samalla tiellä alle 10 kilometrin päässä pohjoiseen päin löytyy myös ABC Jalasjärven pikalaturi. Tämä paikka tuli aiemmalla 30 kWh Leafilla tutuksi, ennen ABC Alavuden pikalaturin avaamista, joka poisti tarpeen koukata Jalasjärven kautta ja nopeutti kotiseutumatkojani tuntuvasti. Vaikka olen kuullut monen haukkuvan ABC-ketjuja, niin en itse yhdy tähän kuoroon, vaan totean sähköautoilijana olevani heille kiitoksen velkaa latausinfran edistämisestä.

Jalasjärven Juustoportilla osataan kyltitys erinomaisen hyvällä asenteella.

Söimme pitkän lounaan, minkä aikana auto ehti latautua mukavasti, 96 % tasolle asti. Akun lämpötila nousi yhden pykälän.

Jalasjärven Juustoportti, lähtiessä.

Hieman Parkanon jälkeen, ennen Ikaalista jouduimme pysähtymään ja tekemään U-käännöksen, kun tarkkasilmäinen kaverini huomasi metsässä jotain outoa. Saimme auton parkkiin turvallisesti bussipysäkin yhteyteen ja kävimme ihastelemassa näkyä.

Albiinohirvi. Eipä ole tällaista ennen tullut vastaan.

Hieman kuvan ottamisen jälkeen hirvi lähti rauhallisesti menemään, onneksi poispäin tiestä. Hyvä niin, sillä muutoin olisimme kyllä varoittaneet ohiajavia.

Loppureissu oli sen verran tylsä, etten enää turhaan toista itseäni kertomalla siitä kovin seikkaperäisesti. Mainittakoon kuitenkin, että ABC Kolmenkulman pysähdys johtui vain siitä, että halusin ladata varmuuden vuoksi, jotta pääsisimme tarvittaessa Hämeenlinnaan, jos Toijalan laturi olisi varattuna. Muutoin tämä reissu menee kyllä helposti kahden pysähdyksen taktiikalla.

Oikeastaan latausten suhteen paljon parempi ensimmäinen pysähdys olisi ollut Parkanon Hesburgerin pikalaturilla, jonne Vaasan Top Campingista oli 159 km matka. Halusimme kuitenkin laaturuokaa, jota Juustoportilla oli tarjota.

Reipas nopeus ja vastatuulen nostama energiankulutus lämmittivät akkua sen verran, että ABC Kolmenkulmassa latausteho oli 19 kW ja ABC Toijalassa enää hieman vajaa 17 kW. On päivänselvää, että pysähdykset olivat surkeasta lataustehosta johtuen turhan pitkiä.

Siitä huolimatta, tälläkin reissulla kaikki laturit toimivat kuten pitääkin, joten jäähdytetyllä akulla (tai kylmemmällä kelillä) reissu olisi ollut varsin huoleton. Ja korostettakoon vielä, että valtaosassa myytävistä sähköautoista akun jäähdytys löytyy, jolloin hitaasta pikalataustehosta ei tarvitse kärsiä.

Heitin kaverit koteihin, jonne itsekin lopulta pääsin.

Päivän loppulukemat. Vastatuulesta huolimatta kulutus oli lopulta kohtuullinen.

Yhteenveto

Mitä reissusta sitten jäi käteen? Ensinnäkin, Suomessa on todella kaunis luonto ja siitä kannattaa nauttia. Autoilu on siihen mitä oivallisin keino, joka tuo vapauden muuttaa suunnitelmia lennosta. Sähköautoillen matkanteko on myös ympäristöystävällistä, varsinkin lentämiseen tai laivalla matkustamiseen verrattuna. Toki juna on kaikista ympäristöystävällisin, mutta esimerkiksi Hossaan tai Pyhäjoelle ei sillä pääse. Kalajoesta, Lappajärvestä ja PowerParkista puhumattakaan.

Oli tavallaan pahin mahdollinen skenaario lähteä uudella Leafilla matkaan jo menneillä helteillä. Akun jäähdytyksen puute kun näkyi ja tuntui selvästi. Siitä huolimatta pääsimme joka kohteeseen perille, eikä esimerkiksi alhaisen akun varauksen varoitusta tullut kertaakaan koko 2 200 km matkalla. Reserviä yllättävien tilanteiden varalle oli näin ollen aivan riittävästi ja onpa akussa todistetusti vielä hätävaraa 0 % jälkeenkin. Lisäksi käytännössä koko Suomi on sähköistetty ja tarvittaessa pistorasioita löytyy takuulla tuhatkertaisesti enemmän kuin bensapumppuja.

Lopuksi onkin mainittava, että caravan -alueet ja mökkikylät ovat todellinen aarre sähköautoilulle. En ole ennen ajatellutkaan, että yhtä lailla kuin matkailuautot- ja vaunut tarvitsevat sähköä, voi samoja pistorasioita käyttää myös sähköauton lataukseen. Lisäksi jokaisessa neljässä yöpymispaikassa lupa lataamiseen heltisi saman tien, yhtään asiasta neuvottelematta. 

Tällä kokemuksella on helppo lähteä suunnittelemaan uusia reissuja.